Yksityisyrittäjyydestä kannattavampaa
PK-yritysten toimintaedellytysten parantaminen ei ole juurikaan edennyt juhlapuheita pidemmälle. Pk-yritysten on edelleen vaikea saada rahoitusta, yksityisyrittäjiä verotetaan kaksinkertaisesti ja yrittäjien sosiaaliturva on olematonta.
On totta, että Suomen on noustava taantumasta tekemällä työtä, ja että uusia talouskasvua tukevia työpaikkoja syntyy lähtökohtaisesti vain yksityisiin yrityksiin. Yrittäjyyttä on siis tuettava. Vaikka suurimmat veronmaksajat ja työllistäjät jatkossakin ovat suuria yrityksiä, on yksityisyrittäjyyden tukeminen myös tärkeää.
ALV-velvollisuuden alarajan korottaminen 50 000 euroon poistaisi pienyrittäjien kaksoisverotuksen ja kannustaisi suomalaisia yrittämään. Sosiaaliturvajärjestelmän muuttaminen negatiivisen tuloverotuksen mallin mukaiseksi puolestaan mahdollistaisi nykyistä riskittömämmän yksityisyrittämisen.
Työn vastaanottamisesta kannattavampaa
Työelämämme ei voi rakentua siten, että järjestelmä passivoi yhteiskunnan jäseniä. Yhtäältä kannustinloukkuja syntyy siitä, että matalapalkkatyötä vastaanottava menettää leijonanosan kuukausiansioistaan. Toisaalta 500 päivän ansiosidonnainen päiväraha luo tilanteen, jossa työkykyistä yksilöä kannustetaan yhteiskunnan puolesta pysyttelemään puolitoista vuotta erossa työelämästä.
Nykyiset kannustinloukut voitaisiin poistaa esimerkiksi negatiivisen tuloveron kaltaisella tukijärjestelmällä, jossa työntekijä aina hyötyy työn vastaanottamisesta ja ylennyksestä, sekä ansiosidonnaisen päivärahan kestoa lyhentämällä. Toki tällaistakin järjestelmää voi käyttää väärin, mutta silloin väärinkäyttö on ainakin aktiivista ja tiedostettua. Nykyinen järjestelmä kun passivoi myös työntekoon halukkaita yhteiskunnan jäseniä.
Suomi tarvitsee uuden kasvupolitiikan, joka rohkaisee ja kannustaa työhön. Yhteiskunnan on huolehdittava jäsenistään, mutta työn vastaanottamisen ja työnteon tulee aina olla kotona istumista kannattavampaa.
Eroon ympäristölle haitallisesta energiasta
Ilmastonmuutos on yksi aikamme suurimmista haasteista. Suomen on oltava edelläkävijä ympäristö-, energia- ja ilmastopolitiikan alueilla. Päämääränä on oltava korkea omavaraisuusaste, turvattu kilpailukykyinen energiansaanti yrityselämälle ja aktiivinen eurooppalainen sekä kansainvälinen ympäristö- ja energiayhteistyö.
Toisin kuin moni vaalikone yrittää antaa ymmärtää, talouskasvu ei sulje pois ympäristöystävällistä ajattelua. Päinvastoin. Vaikka lyhyellä tähtäimellä voikin vaikuttaa siltä, että ympäristön kannalta kestävään talouspolitiikkaan kuluu turhaan rahaa, ei talouskasvua voi ajatella vain kahden tai viiden vuoden tähtäimellä. Vaikkei uskoisikaan ilmaston lämpenemiseen tai vaikka pitäisi kestävää kehitystä huijauksena, mikään näistä toimenpiteistä ei ole turha. Tehokkaampi ja ympäristöystävällisempi talouskasvu hyödyttää kaikkia suomalaisia.
Positiivista on, että suuri osa yrityksistä pitää jo nyt ympäristöystävällisyyttä kilpailuetuna. Toisaalta kannustimissa on edelleen parantamisen varaa. Nykyinen päästökauppajärjestelmä esimerkiksi suosii vielä toistaiseksi ympäristön kannalta haitallisten polttoaineiden käyttöä.
Pitkän aikavälin tavoitteena tulee olla uusiutuviin, kotimaisiin energialähteisiin siirtyminen.
